VIII Luminen Farmi - Jyväskylän Talviklassikko

Salut!

Allekirjoittaneen opiskelukiireet hellittävät hetkeksi ja Hurrikaaniblogi tekee comebackin kuukauden paussin jälkeen. Tällä kerralla luvassa on uskoakseni lähes jokaiselle täysin uusi skenaario. Ainakaan googlaamalla aiheesta ei löytynyt linkkejä edes Jatkoajassa käytyihin keskusteluihin. Arvoisat lukijat - Jyväskylän Talviklassikko.

Pohjustuksena palautettakoon mieliin Helsingin Olympiastadionilla kahdesti järjestetty tapahtuma. Tästä katsomaan Suomen ensimmäistä Talviklassikkoa vuodelta 2011.

Idean sain jo vuoden vaihteen kieppeillä, mutta päätin tämän julkaista osaksi Helsingin ensi kevään Talviklassikon varmistumisen vuoksi. Stadin derbyssähän kohtaavat tunnetusti Jokerit ja HIFK, joten JYPin vastustajaksi sopisi varmasti parhaiten "savolainen pikkuveli" KalPa.

Tapahtumapaikkaa aluksi pohdiskellessani päähäni pälkähti tietysti Jyväskylän Harju. JJK:n kotiareena lensi suunnitelmissani kuitenkin roskakoriin jo varhaisessa vaiheessa.

Vaikka Jyväskylän Harju on aikanaan vetänyt yli 6000 katsojaa Kirin pesäpallo-otteluihin, ei paikka mielestäni sovellu enää nykypäivänä Talviklassikon järjestämiseen. 3000 hengen kapasiteetti (pääkatsomo vain 1500) on vääjämättä liian pieni.

Seuraavaksi kuitenkin (ainakin omasta mielestäni) natsasi. Vain sen kuuluisan kivenheiton päässä Synergia-areenalta sijaitseva Jyväskylän pesäpallopyhättö Hippos vaikuttaisi mitä loistavimmalta ratkaisulta. Virallisesti 4500 henkeä vetävään katsomoon on parhaimmillaan mahdutettu noin 5500 pesäpallon ystävää.

Helsingin Talviklassikot ovat vetäneet noin 35000 henkeä, joten arvioisin keskisen Suomen paikalliskamppailuun hyvällä markkinoilla saatavan 10 000-15 000 katsojaa. Hippoksen tämänhetkinen kapasiteetti on mitä luultavimmin perustettu istumapaikalliseksi, joten koko yleisön seistessä tämän hetkisiin katsomoihin saataisiin mahtumaan ainakin 9000 henkeä. Aiemmasta videosta päätellen Helsingissäkin suurin osa ihmisistä seisoi.

Luku jää siis uupumaan vielä hieman aiemmin mainitsemistani tavoitteista, joten jotakin pitäisi keksiä. Ratkaisuksi soveltuisi varmasti lisäkatsomon vuokraaminen tapahtumaa varten. Lisäkatsomorakenteeksi sopisivat mielestäni esimerkiksi Nüssli Euro-katsomo. Vuokrakatsomon hintaa en pysty arvioimaan tarkasti enkä ruvennut ottamaan yhteyttä ko. yritykseen. Hinta saattaisi olla jotakin kymmenen- ja kahdenkymmenentuhannen euron väliltä.(Huom- Mutu-tuntuma!)


Jääkiekkokaukalon koko on Suomessa yleensä 61x30 metriä. Jyväskylästä löytyy 60x28 -metrinen laatikko. Hippoksen leveys leveys 2-puolen katsomosta 3-puolen katsomoon noin 85 metriä, joten teoriassa kaukalon saisi laitettua jopa poikittain pesäpallorajoihin nähden. Näin yleisö saataisiin huomattavasti lähemmäs itse peliä kuin Olympiastadionilla.

Lisäkatsomo voisi olla noin 3000 hengen luokkaa jolloin kapasiteetiksi saataisiin 12 000. Lisäkatsomo voisi olla myös sekä istumapaikallinen että katettu, jolloin ottelutapahtumasta pystyisi nauttimaan täysin siemauksin, vaikka pieni lumipyry yllättäisikin.

Alimpien rivien näkyvyydestä en pysty menemään takuuteen, mutta eipä Youtubesta löytyvien videoiden perusteella Helsingissäkään pystynyt katsomosta edes pelaajien nimiä näkemään ilman kiikareita. Kuitenkin näkyvyys Jyväskylässä olisi eri luokkaa, kun etäisyys katsomosta kaukaloon olisi vain muutamia kymmeniä metrejä. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka lähelle katsomoita kaukalo pystyttäisiin rakentamaan.


Tapahtuman järjestäminen Jyväskylässä pitäisi onnistua murto-osalla siitä hinnasta, mitä Helsingissä. Hippoksen tekonurmen turmeltumisesta ei tarvitsisi olla huolissaan, sillä kentän päällä on jää muutenkin talvisin. Kun kaupunki omistaa kyseisen paikan, kulujen ei tämän suhteen pitäisi nousta korkealle.

Hippoksen stadionilta löytyvät luonnollisesti jo entuudestaan äänentoisto, mediatilat yms. Myös myyntikojuja on ympäri katsomoita. Kuvien perusteella näkee myös selvästi, että kentän valaisukin onnistuisi ilman lisähankintoja.

Saniteettitilat ovat pieni kysymysmerkki, sillä pesäpallo-otteluissa on käytössä vain bajamajoja. Eiköhän niilläkin yksi ottelu talviseen aikaan pärjättäisi. Hätäänsä voisi käydä toki helpottamassa myös Monitoimitalon tai Hipposhallin puolella.

Jos järjestäminen ei itsessään olisi kovinkaan kallista, voisi tapahtumasta kääriä jopa hienoiset voitot. Jos ottelutapahtuma myytäisiin loppuun, lipputulojen muodossa kassaan kilahtaisi helpostikin 200 000 euroa. Matematiikkana käytin 10/15euron (opiskelijat, eläkeläiset yms. alennukset) seisomalippuja ja lisäkatsomon 30 euron lippuja.

Hinnat voisivat olla jopa suuremmatkin, sillä Helsingissä pilettien hinnat liikkuivat 30 ja 50 euron välillä. Myös oheismyynti olisi varmasti tavallista runkosarjaottelua huomattavasti korkeammalla, jolloin mahdollisuudet tienisteihin kasvaisivat entisestään. Tämä pienellä varauksella suunnitteilla olevan alkoholilain tiukennuksen vuoksi. Käsitteekseni Helsingissä tulot ja menot jaettiin kummankin seuran suhteen jossakin suhteeessa.

Vastavuoroisesti Kuopio voisi järjestää seuraavana vuonna Talviklassikon. Savossa tilanne on päinvastainen ja ainakin katsomorakenteiden puolesta ottelupaikaksi soveltuu paremmin jalkapallo- kuin pesäpallostadion. Keskuskentän kapasiteetti jalkapallo-otteluihin on 4000 henkeä, joista 2700 mahtuu pääkatsomoon. Tämä jääköön kuitenkin savolaisten murheeksi.

Toivottavasti blogini tarjosi näin tauon jälkeen edes jollekin lukijoista jotakin uutta. Palautetta ajatuksistani otetaan jälleen vastaan mieluisasti. Todennäköisesti seuraavaa blogausta ei tarvitse jälleen odottaa (tai pelätä) kokonaista kuukautta!

Au revoir!

VII - Palaute

Hei!

Blogini on herättänyt ristiriitaisia tuntemuksia lukijoissaan aivan kuten odotinkin. Viimeisin tekstini sai KooKoo-nimimerkin turvin kirjoittaneen henkilön arvioimaan aikaan saannostani ja vastaakin nyt hänelle selkeästi.

Sulla on mielenkiintoinen tapa seuloa tänne tulevat kommentit. No joka tapauksessa ja seuraavaan asiaan. Kaipailisin kovasti perusteluita näille blogissasi esittämillesi väitteille ja ajatuksille, kun et niitä kerran viitsinyt itse blogitekstiin kirjoittaa:

Blogistani seulomat kommentit (2 kpl) ovat olleet luokkaa "huono blogi" ja anonyymeiltä tahoilta. En koe tarvetta vastata moisiin.

"Pääkaupunkiseudulla kyseinen kohderyhmä valitsee "kannetettavan" joukkuueen sen hetkisen trendikkyyden perusteella. Kotihalli saattaa jopa vaihtua kesken kauden, jos aiempi joukkue ei olekaan enää "ihQ"." Mihin tämä perustuu? Omiin näkemyksiisi eli mutuiluun vai onko sinulla ihan oikeaa näyttöä asiasta? Lähde? 

Pääkaupunkiseudulla reilut 16 vuotta asuneena tunnen muutaman sikäläisen ihmisen ja joukkoon mahtuu kosolti jääkiekkoakin seuraavia. Heiltä (huomaa monikko) saamieni "valittelujen" perusteella nostin tämän asian esille. Moista väitettä olisi mielestäni ylipäätään aika vaikea vain keksiä tyhjästä. Tuskin kukaan aiheesta kuitenkaan väitöskirjatasoista tutkielmaa saisi aikaiseksi.

"Tällä hetkellä Jyväskylän (250 euroa) ja Turun (90 euroa) välillä on aika suuri ero. En usko kovinkaan monen ostavan tuolla hinnalla seisomakausikorttia Synergialle. Esimerkiksi 150 euroa voisi olla jopa tuottavampi ratkaisu." Onko sinulla tarkempia lukuja JYPin myymien seisomakausikorttien määrästä vai perustuuko ajatuksesi siis ihan puhtaasti uskoon, kuten tuossa mainitsetkin? Voisitko myös esittää sen laskelman, jolla olet päätynyt siihen päätelmään, että seisomakausikortin hinnan pudottaminen sadalla eurolla voisi olla JYPin kannalta jopa tuottavampi ratkaisu? Vai onko tämäkin puhdasta mutuilua?

Onko sinulla tarkempia lukuja JYPin myymien seisomakausikorttien määrästä vai perustuuko ajatuksesi siis ihan puhtaasti uskoon, kuten tuossa mainitsetkin? Voisitko myös esittää sen laskelman, jolla olet päätynyt siihen päätelmään, että seisomakausikortin hinnan pudottaminen sadalla eurolla voisi olla JYPin kannalta jopa tuottavampi ratkaisu? Vai onko tämäkin puhdasta mutuilua?

Tarkkaa tietoa seisomakausikorttien määrästä minulla ei ole. Käsitteekseni istumakausikortteja on myyty viime vuosina noin 2200 kappaletta. Keskimäärin runkosarjan peleissä tyhjiä istumapaikkoja ei ole. Tulevaan Blues-otteluunkaan myynnissä ei ollut aamulla enää kuin 14. Näin ollen istuvaa yleisöä on reilu 3200 henkeä.

Yleisömäärän asettuessa 3600 ja 3900 välille, saamme lyhyelläkin matematiikalla seisomakatsojien määräksi 400-700 henkilöä. Näistä 30 paikkaa on ilmaisia rumpuryhmäläisille. En usko (kyllä taas olettama) kaikkien 370:n henkilön omaavan seisomakausikorttia. Voinemme lähteä olettamasta summan olevan 100 henkilöä.
Näin ollen JYP kerää vuosittain 25 000 euroa niiden osalta.

150 euron hintaan myytäviä kausikortteja pitäisi mielestäni saada vähintään tuplaten kaupaksi. Itsekin harkitsisin jopa sellaisen ostamista, vaikka Tallinnassa asunkin, enkä pääse seuraamaan kaudessa runkosarjan osalta kuin 12-17 matsia. 200 henkilöä x 150 euroa = 30 000 euroa. Tähän vielä huomioon suurempi oheismyynti otteluissa.

"Fanituotteissa JYPillä olisi huimasti kehitettävää. Yrityslahjoja muistuttavat vermeet innostavat harvoja tunnustamaan väriä. Kaiken lisäksi potentiaalia olisi värien osalta huomattavasti, sillä punainen, musta ja valkoinen ovat värejä, jotka käyvät yleensä kaikille. Näin ollen JYP-asusteiden käyttäminen arkisesti voisi tulla hyvinkin kysymykseen useiden ihmisten kohdalla, jos tuotteista vain saataisiin itsessään riittävän tyylikkäitä."

Erittäin totta mitä tulee JYPin fanivaatteiden laatuun ja ulkonäköön, mutta eihän tuo ole mikään ratkaisuehdotus, vaan "jos tuotteet olisivat kivemman näkösiä niin niitä varmaan ostettaiskin enemmän" -henkistä nollapuhetta. 

Nopeasti selailtuna muiden joukkueiden fanitarjontaa, löysin useita varsin mallikkaita luomuksia. Uskon(jälleen kerran mutua) allaovien tuotteiden menevän paremmin kaupaksi kuin JYPin vastaavien. 2000-luvulla ihmiset kiinnittävät jo varsin paljon huomiota pukeutumiseensa. Millaisen ratkaisuehdotuksen itse antaisit?

Kaiken kaikkiaan blogisi ei sisällä minkäänlaisia parannusehdotuksia JYPin markkinointiin. Se pelkästään osoittaa ne markkinoinnin ja fanien palvelemisen puutteet, jotka kaikki JYPiä yhtään enemmän seuraavat ovatkin jo Jatkoajasta lukeneet vuosia sitten.

Blogiani lukevat paljolti muutkin kun jatkoaikalaiset. Mielestäni toin esille puutteet, mutta samalla annoin myös suuntaviivoja kehitykselle.

Vaikka nyt lisäsitkin kirjoituksen Tynin yhteydenottoon viittaavaan kohtaan tuollaisen hassun hymiön, niin tohdin silti epäillä, että olet ainakin osaksi tosissasi siinä, että ajatuksesi olisivat muka jotenkin innovatiivisia tai JYPin toimintaa kehittäviä.

En väitä, että millään näistä JYP pääsisi lyömään rahoiksi. Nämä olivat vain "vapaaehtoistyönä" syntyneitä ajatuksia. Palkallisessa markkinointityössä ideat olisivat varmasti ainakin paljon pitemmälle vietyjä.

Uskon kuitenkin, että kunhan huolehdit riittävästä unensaannista ja oikeanlaisesta ruokavaliosta sekä jaksat opiskella ahkerasti, niin vuoden päästä olet vuoden vanhempi.

Vaikka nukkuisin huonosti, söisin epäterveellisesti ja/tai laiminlöisin opintoni, uskon vahvasti olevani joka tapauksessa vuoden päästä 365 päivää eli vuoden vanhempi.

Vastaavanlainen palaute on erittäin tervetullutta. Itse olen samaa mieltä KooKoon kanssa siitä, että omat väitteet on pystyttävä perustelemaan. Myönnän, että viimeisin blogini oli ehkä hieman "väliinputoaja" eikä sisällöllisestikään paras kirjoitukseni. Pyrin tulevissa teksteissäni parantamaan laatua kaikin puolin.

Pula-aho

VII Maalipinnan kiilloitus - JYPin markkinoinnin kehittämisestä

привет!

Tarkoituksenani oli alun perin kirjoittaa imagon kehittämisestä, mutta imago käsitteenä on varsin laaja sekä monialainen, joten tämän kertainen blogini käsittelee siis JYPin markkinoinnin kehittämistä.

Tunteiden herättämisessä JYP ei ole tällä kaudella ollut aiempiin verrattuna yhtä hyvä. Hurrikaanisopan ainesosat ovat etsineet liemessä toisiaan ja maustaminenkin on ontunut. Toivotaan, että asia korjaantuu kevään edetessä. Viimeiset viisi ottelua antavat jopa hieman uskoa siihen.

JYPin saattaminen koko kaupungin ja Keski-Suomen yhteiseksi jutuksi tulisi viedä uudelle tasolle, vaikka siinä jo nyt onkin jossain määrin onnistuttu. "Oman kylän pojat" -ideologiaa ja pelaajien "läheisyyttä" tulisi käyttää hyödyksi markkinoinnissa. JYPin joukkue pyörii paljon Hippoksen liikuntakeskuksen alueella ja on näin jopa päivittäin nähtävillä. Lisäksi JYPin rosterissa on totuttu näkemään vuodesta toiseen lukuisia keskisuomalaisen kiekkokoulun kasvatteja.

Olen törmännyt useasti Monitoimitalon punttisalilla JYPin liigajoukkueeseen – pyysipä muuan Antti Pihlströmkin erään kerran kyykätessäni vetäistä yhden sarjan väliin. Painoa tangossa oli tuolloin 90 kg. Pari terävää hyppyä tuo paino selässään tehneellä Tysonilla oli hieman näytettävää tavalliselle pulliaiselle, vaikka kyseessä todennäköisesti olikin puhdas lämmittelytoimenpide.

Vaikka JYP on kerännyt viime kausina sponsoreilta hyvin myyntiä, joukkueen imagoa leimaa silti mielestäni tietynlainen epäseksikkyys. Yksittäisten pelien hinta on nuorison kukkarolle ehkä aavistuksen tyyris ja markkinointitoimenpiteitä pitäisi mielestäni erityisesti kohdistaa heihin. Seuran kohdellessa hyvin nuoria, heistä kasvaa myöhemmin myös niitä paremmin maksavia asiakkaita, sponsoreita ja yhteistyökumppaneita.

Jyväskyläläisissä kouluissa voisi olla tarjolla vuoron perään esimerkiksi vähemmän kiinnostaviin arkena pelattaviin runkosarjan otteluihin halpoja lippupaketteja. Esimerkiksi 10 lipun paketteja 50 euron hintaan. Luovuutta tarvitaan hallin käyttöasteen nostoon, tässä yksi esimerkki.

Pääkaupunkiseudulla hieman samanlaista kikkaa on kokeiltu, mutta huonommalla menestyksellä. Hallien ollessa Synergiaa tyhjempiä, nuoret suuntaavat päätykatsomon sijaan istumapaikoille seuramaan ottelua. Vastaan on tullut myös tapauksia, missä nuorille jopa ilmaiseksi annetut liput ovat päätyneet Huutonettiin myyntiin. Jyväskylässä tätä ongelmaa tuskin olisi, sillä jokaisessa ottelussa istumapaikat ovat käytännössä loppuunmyydyt.

Imagon muuttaminen seksikkäämmäksi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin päätykatsomon täyteen yläasteikäisiä neitokaisia. Pääkaupunkiseudulla kyseinen kohderyhmä valitsee "kannetettavan" joukkuueen sen hetkisen trendikkyyden perusteella. Kotihalli saattaa jopa vaihtua kesken kauden, jos aiempi joukkue ei olekaan enää "ihQ". Keski-Suomessa vastaavaa ongelmaa ei kilpailevan joukkueen puutteessa ole.

Seisomakatsomoita voisi myös täyttää halvemmilla seisomakausikorteilla. Tällä hetkellä Jyväskylän (250 euroa) ja Turun (90 euroa) välillä on aika suuri ero. En usko kovinkaan monen ostavan tuolla hinnalla seisomakausikorttia Synergialle. Esimerkiksi 150 euroa voisi olla jopa tuottavampi ratkaisu.

Sosiaalisessa mediassa JYP voisi ainakin parantaa Twitterin osalta, sillä hurrikaanilauma on käsittääkseni ainoa joukkue, jolta Twitter-tiliä ei löydy. Myös Youtube-kanavan osalta mallia saisi ottaa esimerkiksi pesäpallon puolelta Sotkamon Jymyltä. Tällä hetkellä JYP-kanavalle ilmestyvät vain kotiotteluiden lehdistötilaisuudet. Twitterissä tai Youtubessa esiintyminen kun ei maksa seuralle muuta kuin niihin käytettävän työpanoksen verran. Ohessa pari videota Jymyltä:
Jymy - Kausikorttimainos 2013 - YouTube
Loppuottelut 2012 - Sotkamon Jymy - YouTube

Fanituotteissa JYPillä olisi huimasti kehitettävää. Yrityslahjoja muistuttavat vermeet innostavat harvoja tunnustamaan väriä. Kaiken lisäksi potentiaalia olisi värien osalta huomattavasti,
sillä punainen, musta ja valkoinen ovat värejä, jotka käyvät yleensä kaikille. Näin ollen JYP-asusteiden käyttäminen arkisesti voisi tulla hyvinkin kysymykseen useiden ihmisten kohdalla, jos
tuotteista vain saataisiin itsessään riittävän tyylikkäitä.

Tässä joitakin itselleni mieleen tulleita ajatuksia markkinoinnista - Tynin soittoa odotellessa ;D!

VI Traktorin ulkokuori - JYPin imago

JYP- Suuria tunteita!

Yllä olevalla sloganilla on mainostettu JYPiä viime vuosina vahvasti. JYP onkin omalla tavallaan herättänyt koko Suomen laajudella voimakkaasti tunteita.

Hyvä esimerkki tunteiden herättämisestä positiivisessa mielessä ovat lukuisat JYPistä tehdyt kappaleet: Peki ja Mylläri, Hurrikaani sekä Fyysisen Preesenssin Jypinkylistä etenkin ykkönen ja Playoff 2012 Remix. Kelvollisia kuultavia kaikkia ja etenkin viimeksi mainittu sai paljon kiitosta mestaruusjuhlissa kapteni J-P Hytöseltä.

Itselleni ei heti tule mieleen Suomessa vastaavaa tilannetta, jossa useat ulkopuoliset tahot olisivat tehneet kunnon kappaleita kannattamalleen joukkueelle. Märkä-Simon "fiittaama" Häissä-kappalekaan ei kerro HIFK:stä, vaikka sillä ol varmasti keskeinen rooli Stadin Kingeille keväällä 2011.

Muualla Suomessa tunteet ovat olleet lähinnä päinvastaisia. Tuskin viimeisen viiden vuoden aikana kenenkään muun joukkueen pelitapa on saanut niin suuresti soraääniä osakseen. Toki kateus on ansaittava. Jos Urheilulehteen olisi uskominen, ei JYP olisi punakeltaisten lasien takaa kirjoittavan Esko Seppäsen arvioiden perusteella ollut kertaakaan mitaleilla sitten Aravirran aikojen.

Kaupunginjohtaja Markku Andersson

JYP on herättänyt myös "poliitikan tasolla" huomattavasti tunteita. Kaupunginjohtaja Markku Andersson lienee Suomen kovin kiekkomies kollegoihinsa verrattuna. Kaupungin ja JYPin roolista olikin asiaa Keskisuomalaisessa vuoden alussa. Kaksi kaupungille varattua aitiota joka otteluun kuulostaa kovalta määrältä, mutta en tiedä millainen lukema on muilla paikkakunnilla.

JYP on viime vuosina ollut SM-liigan mainostetuimpia joukkueita. Tämä kielii hyvin tehdystä markkinoinista, joka on varmasti helpottunut tulleen menestyksen myötä. Etenkin monet juuri keskisuomalaiset yritykset ovat tukeneet JYPiä viime vuosina. Jääkiekko siis kiinnostaa Keski-Suomessa useita eri tahoja.

JYPin pelaajaa edestä katsoessa voit nähdä ainakin seuraavat mainokset: (paidassa)Harvia, Elonen, Valtra, Jyväskylän Energia, Kopijyvä, Peugeot, Jyväskylän Kaupunki, Bauer, Himos, Total, Hartwall Jaffa, (housuissa)Decens, Jyväskylän Energia uudestaan, (kypärässä) Jyväshovi ja Panda. Laskutavan mukaan 14 tai 15 sponsoria.

Mestaruusjuhlat 2009 täyttivät koko Kauppakadun

Vastaavasti Jokereilla: (paidassa) YIT, Cash Buddy, Jalas, Tegera, Karjala, Esähkö, Kiuas, (housuissa) Fonecta, Knauf, VMP ja Piki-Team. Yhteensä 11, mutta jos laskettaisiin mainosten kokonaispinta-alaa suhteessa peliasuun, ero olisi huomattavasti isompi JYPin "hyväksi.  Toki Jokerit on käsittääkseni tietoisesti halunnut korostaa seuran logoa peliasuissaan.

Tunteita on siis onnistuttu herättämään koko Keski-Suomessa ja siitä hyvänä esimerkkinä mestaruuskeväiden kansanjuhlat. "Toreille" saapui molemmilla kerroilla huimasti väkeä ja etenkin 2009 juhlia voisi hyvin verrata (pienemmän mittakaavan) Leijonien 2011 mestaruusjuhliin Helsingin Kauppatorilla.

Jypinnäköinen pelaaja?

Mestaruuskauden päätteeksi vahvasti uudistunut hurrikaanilauma menetti siirtomarkkinoillla erittäin monta "jypinnäköistä" pelaaja. Tehojakin tarkastellessa runkosarjan osalta, pisteitä lähti muihin kaukaloihin yli 250 kappaletta ja maalejakin rapiat 90, joka on yli puolet kauden viime kauden aikana tehdyistä 168:sta. Iso lovi paikattavaksi kelle tahansa joukkueelle, mutta silti JYP taistelee tämän vuoden runkosarjassa edelleen kotiedusta. 

Sarjaa johtava Jokerit vastaavasti menetti siirtomarkkinoilla vain 11 maalia ja Janne Lahden(17). Narrilauma osui suurinpiirtein yhtä useasti viime runkosarjassa kehikoiden väliin. Tämän jälkeen vielä kummastellaan, että hurrikaanilauman taso ailahtelee ja pelitapa on hakusessa.

Filip Riska

Omasta mielestäni menetetyistä pelaajista jypinnäköisimmät olivat Filip Riska ja kapteeni J-P Hytönen. Vieläkin suurta arvostusta Hippoksella esiintyessään keräävä Riska oli (ja on) viimeisen päälle taistelun ruumiillistuma ja lähes jokaisessa kotipelissä katsomosta kuului "Hyvä Riska!" -huutoja.

J-P Hytönen

Jälkimmäinen oli ainakin omissa silmissäni lähes samassa merkityksessä JYPille kuin Janne Ojanen aikoinaan Tapparalle tai Raimo Helminen Ilvekselle. Seuraikoni, jonka pelipaita tullaan todennäköisesti jäädyttämään.

Allekirjoittanut onnistui taas hieman tiivistämään tekstiä, vaikka imagosta tulikin vain yksi pätkä. Seuraavan kerran aihe, imagon kehittäminen, onkin sitten kahden session mittainen (toivottavasti).

Tsau!

V Jyväskylä Traktor Show 2 - Ottelutapahtuman kehittäminen Synergia-areenalla

добрый вечер!

Kuten viime blogistani varmaan huomasitte, ottelutapahtuma Hippoksella ei saanut osakseen suurtakaan verbaalista hyväilyäni. Innovaatisena persoonana tuon kuitenkin esille muutaman kohdan, joita itse lähtisin parantamaan. Tyni ja kumppanit huomio - nämä tärpit ilmaiseksi käytössänne! Muiden kehitysideoiden hinta on erikseen neuvoteltavissa.

Keskeinen asia tunnelman kannalta on yleisön tuki. Katsojista lähtevää ääntä ei ainakaan lisännyt seisomakatsomoiden keskelle rakennettu istumapaikkainen hurrikaanikatsomo. Allekirjoittanut laskeskeli remontin tuovan loppuunmyytyä ottelua kohden 200 euroa enemmän voittoa kuin vanha katsomojärjestelmä - nopeasti laskettuna siis 6000 euroa runkosarjasta. 8 miljoonan euron liikevaihtoa tahkoava JYP olisi luultavasti kerännyt kyseisen summan puolessatoista kuukaudessa jättämällä Lepinen tai Quirkin palkkaamatta.

JYP on ensimmäisen mestaruuden jälkeen innoittanut monia tahoja tekemään JYP-aiheisia kappaleita. Mielestäni suurin osa näistä ovat erittäin oivallisia ja toivoisinkin kuulevani näitä enemmän JYPin kotiotteluissa, unohtamatta tietenkään "JYP on rautaa" tai "Punainen, Musta, Valkoinen" -kappaleita. Tästä lisää seuraavassa blogissani.

Viime kevään playoff-huumassa kaukalossa seikkailleet JYP-koirat(?), Trombi ja Kombi, eivät mielestäni olleet seurajohdolta maailman onnistunein veto. En muista kuulleeni parivaljakosta ainuttakaan positiivista kommenttia koko kevään aikana eivätkä he mielestäni onnistuneet nostattamaan tunnelmaa Hippoksella.


Maskotit mielestäni kuitenkin sopivat jäähalleihin. Esimerkiksi Jokereiden Otakar Janeckyn mukaan nimetty Otto-narri on onnistunut ilmestys.

Käsitteeksi JYPillä on jossakin vaiheessa ollut Pandakarhu maskottina enkä pitäisi yhtään huonona ideana, jos sellainen ilmestyisi jälleen hallille. Kyseisen elukan nimeäminen Kurkisen, Rastelan tai Mikkilän mukaan olisi hieno kunnianosoitus heidän suuntaansa. Pienellä varauksella Eric-pandakin voisi tulla kysymykseen.

Hikisiä, nokisia, huohottavia pelaajia kaukalo täynnä. Onko joku muu jossain vaiheessa kaivannut sille vastapainoa? Mielestäni Hippos huutaa, tänne Tallinnankin kuuluvasti, keskisuomalaista naiskauneutta luokseen.

Viimeksi JYPillä on ollut cheerleaderit käytössään kaudella 2007-2008. Suomeksi sanottuna menestystä on siis tullut huomattavasti paremmin, kun tytöt eivät ole olleet sekoittamassa poikien päitä. 2009-2010 kaudella JYP kuului niihin neljään joukkueeseen, joilla ei ollut cheerleadereita. Muiden joukkueiden "cheepparit" TÄSTÄ.

Tällä kaudella oman arvostukseni keräsivät Tapparan tanssitytöt, jotka olivat kirvesrintojen matkassa Lappeenrannan Kisapuistossa. Asiasta uutisoi Iltalehti TÄÄLLÄ.

Vaikka itse olen viime vuosina saapunut Synergialle seuraamaan Suomen parasta jääkiekkoa, ei vastakkaisen sukupuolen seuraaminen ottelukatkoilla olisi haitaksi. Uskon, että cheerleadereiden paluu Hippokselle olisi yleisesti positiivinen kokemus. Toinenkin asia, missä Keski-Suomessa erotaan ainakin pääkaupunkiseudun meiningistä, on otteluiden mainoskatkojen lumenkerääjätytöt.

HIFK:n lumenkerääjä

Allekirjoittanelle pisti silmään jo viime keväänä Hartwall-areenella Jokereiden siivoustyttöjen pukeutuminen. Hippoksen siveellisten Total-tyttöjen jälkeen legginsseissä esiintyneet narrineidit olivat lähes shokki. Tilannetta voinee verrata abbedissan tuomiseen keskiaikaisesta nunnaluostarista tänne Tallinnaan, jossa talouskasvusta huolimatta raha tuntuu usein loppuvan kesken hamekaupoilla.

Kauneus on katsojan silmässä ja toki joku voi kokea Total-vaatetuksen silmää hivelevämmäksi kuin esimerkiksi yllä olevan HIFK:n tytön topin. Hallin viimeisen 10-15% täyttämistä voisi toki kokeilla myös Espoon bluesin tyylisesti - NÄIN.

JYPin Heidi 05-06

Keskisuomalaisen videouutiseen JYPin cheerleadareista kaudella 2005-2006 TÄSTÄ. Tanssipaikaksi sopisi mielestäni paremmin katsomoiden "sisääntuloaukot" eikä niinkään katsomon ja kaukalon välinen tila. Videossa alarivien katsojilla ei ole suurtakaan mahdollisuutta seurata itse peliä.

Tällä hetkellä Jyväskylästä löytyy cheerleading-toimintaa ainakin Jaguarsin toimesta. Seuran tytötkin todennäköisesti tykkäisivät ajatuksesta päästä esiintymään isolle yleisölle. Tanssijoiden perässä hallille raahautuisi varmasti liuta niin samanikäisiä poikia kuin tyttökavereitakin.

Mainitsin viime kerralla JYPin sisääntulon kaipaavan hieman lisää boostia, mutta en ole varma ovatko cheerleaderit se kaivattu lisämauste. Ainakin valoshown tasossa pystytään varmasti parantamaan. Joillakin joukkueillahan cheerleaderit ovat jäällä pelaajien luistellessa sisälle, kuten JYPillä TÄSSÄ kaudella 2003-2004. Erona nykyiseen myös pelaajien luetteleminen jäälle tultaessa.

Kauden 2007-2008 tultiin sisälle Nightwisin Planet Hell:n TAHTIIN , mutta itse pidän nykyisestä viisusta enemmän.

Suomen Olympiakomitean uusi puheenjohtaja, Risto Nieminen, oli viime kesänä pesäpallon Itä-Länsi viikonlopussa haasteltavani ja hän painotti kovasti respekti-ajatuksen tärkeyttä suomalaisessa urheilussa. Ostan hänen puheenvuoronsa täysin ja toivoisin näkeväni esimerkiksi ennen ottelun alkua jonkinlaisen JYPin historiaan liittyvän videon, jossa nostetaan esimerkiksi seuraikoneita esiin.

JYP HT:n Risto Kurkinen

Tälläinen video olisi mielestäni omiaan tuomaan henkilöitä, jotka eivät ole asuneet Hippoksella viimeistä 30 vuotta, lähemmäs JYPiä. Tällä kaudella respekti-ajatus on näkynyt mm. Hämeenlinnassa Jyrki Louhi -tifon myötä. Katso HPK-JYP -ottelun kuvat TÄÄLTÄ.

Tämän hetkinen valoshow ennen ottelua ei ole mielestäni vielä mikään tajunnan räjäyttävä, joten ehkä siihen voisi jatkossa satsata hieman enemmän. Pelaajaesittelyn osalta ikävöin Senaattori Wallinheimon säikehtivää hymyä, jota sai aina odottaa videon loppupuolelle saakka. Tämän kauden video ei ole herättänyt yleisössä juurikaan minkäänlaisia tuntemuksia.

Tällä hetkellä kotijoukkueen maalin jälkeen mediakuutiolle ilmestyy kehikoiden väliin osuneen pelaajan kuva. Tästä voitaisiin mielestäni lähteä kehittämään jonkinlaisen videon tai animaation suuntaan.

Mallia Montrealista niin respekti-henkisen videon, pelaajaesittelyiden kuin valoshownkin suhteen TÄSTÄ. Ennen peliä en kuitenkaan välttämättä haluaisi kuulla Kanadan saatikka Yhdysvaltain kansallislaulua.

Samppa Linnaa lainatakseni :"Saa käyttää mut ei ole pakko hei!" Vähän pääsi blogin pituus taas venähtämään ja täytenee seuraava aihe eli JYPin imago jakaa suosiolla kahtia.

Пока!

IV Jyväskylä Traktor Show - Ottelutapahtuma Synergia-areenalla

Tere õhtust!

Räväkän alun jälkeen jäin hieman haistelemaan kirjoitusteni seuraamuksia. Saamani palautteen myötä pyrin jatkossa supistamaan hieman yksittäisen blogin kokoa, elävöittämään sitä mahdollisuuksien mukaan kuvilla sekä kirjoittamaan JYPin oikein.

Ennen ottelua näytettävä JYPin pelaajaesittelyn musiikki on mielestäni ollut suoraan verrannollinen kyseisen kauden menestykseen.
2008-2009 "Burning Heart" siivitti hurrikaanisydämisen JYPin seurahistoriansa ensimmäiseen mestaruuteen.
2009-2011 "Stop The Rock" -sanoma oli ymmärretty TPS:n ja Bluesin leireissä ja hurrikaanilauman matka katkesi jo välieriin.
2011-2012 Videolla välähtänyt Valtran traktori eteni pysättämättömästi mestaruuteen kantri-henkisen kappaleen sävyttämänä.

Kuluvalla kaudella oleva showpaini-henkinen kappale ja pelaajien liikkeet videolla ovat kuvastaneet JYPin yritystä olla kova ja pelottava. Tähän mennessä siinä ei ole vielä onnistuttu täysin, mutta kevät voi vielä muuttaa kaiken.

JYPin sisääntulo on mielestäni SM-liigan mittapuulla hyvä. JYP-lipun tuominen jäälle on varmasti unohtumaton kokemus korttelikiekkolaiselle ja Hippoksen puoleisessa päädyssä istuvat katsojat saavat suunsa makeiksi pelaajien heittämistä Pandan makeisista. Äskeinen virke ei ollut sponsoroitu.

Scorpionssin "Hurricane 2000" on mielestäni sopivan räväkkä sisääntulomusiikki ja luonnollisesti erinomaisesti soveltuva hurrikaanilaumalle. Jotakin pientä "äksöniä" sisääntuloon voisi kuitenkin lisätä. Asiasta lisää seuraavassa blogissa.

Katso video parhaasta YouTubessa tarjolla olevasta JYPin sisääntulosta TÄSTÄ.

JYPin liigapelien kuuluttaja, Janne Pöllänen, on saanut useilta tahoilta positiivista palautetta eikä suotta. Mielestäni kaveri hoitaa hommansa erittäin mallikkaasti. Kuulutukset ovat hyvin selkeitä, äänestä huokuu katsojiin positiivinen asenne ja kotijoukkueen maaleja hehkutetaan sopivassa määrin. Joillakin liigapaikkakunnilla sen sijaan on tullut vastaan tilanteita, joissa joukkueitten täysilukuuntumista hehkutetaan kuin viimeistä päivää.

Otteluissa tapahtuva oheismyynti (alkoholi, virvokkeet, pikkusuolaiset, kahvi jne.) lienee jotakuinkin samalla tasolla kuin muilla liigapaikkakunnilla. Allekirjoittanut ei kaikessa pihiydessään tapaa sortua herkutteluun otteluiden aikana, joten täyttä varmuutta asiasta ei ole. Toisaalta "vyöllekään" ei ole kertynyt kuin puolet liigahalleista.

Erätauoilla nähdään ajoittain korttelikiekkolaisten rangaistuslaukauskilpailuja sekä muodostelumaluistelunäytöksiä. Samaa toimintaa siis kuin muissakin kaupungeissa. Erätauon loppuun aikaisempina vuosina ajoittunutta Scorpionssin toista versiota "Rock You Like A Hurricane" -kappeleesta ei ole enää kuultu, mikä on oikeastaan vain hyvä asia, sillä kappale kuullaan jo kertaalleen sisääntulon yhteydessä.

JYP on tiettävästi yksi SM-liigan mainostetuimpia joukkueita. Mainostus - tuo oiva tapa hankkia täytettä budjettiin, jos takapiruna ei ole esimerkiksi Jokereiden tapaan Hjallis Harkimoa. Tästä syystä otteluissa soitetaan vähän puolesesti musiikkia ja välillä muun muassa jäähyjenkin hidastukset jäävät mediakuutiolta näkemättä mainosten vuoksi.

Tällä kaudella puolet erätauosta vievä Hämeenlinnaan rakennettava Euroopan autokauppakeidas -mainos on kuitenkin sapettanut allekirjoittanutta suuresti niin pituutensa kuin sisältönsäkin puolesta. Hämeenlinna on keskellä Suomea korkeintaan kehä kolmosen sisältä katsottuna, jossa kaikkia Lahtea pohjoisempana oleva lasketaan Lapiksi.

Yli- ja alivoimien yhteyteen on saatu mielestäni mainokset osumaan hienosti kohdilleen. Kotijoukkueen kuluttaessa jäähypenkkiä mainosääni kehoittaa: "Nyt tukea jypille", mainostaen polvitukea ja vastaavasti vierailijoiden pelatessa vajaalla mainostetaan yrityksen tarjoamaan "ylivoimaa".

Raksilassa sen sijaan tarjottiin ainakin kaudella 2008-2009 mediakuutiolla kotijoukkueen saadessa jäähyn Oscar-palkintoa vastustajan rikotulle pelaajalle. Mautonta.

Vastaavat mainokset jäävät varmasti keskivertoa paremmin katsojien mieleen. Allekirjoittaneen verkkokalvoille on ainakin vahvasti syöpynyt Synergiasta kivenheiton päässä pelaavien Kirittärien vanhat pelihousut. Kirjapaino Karin housujen takapuolella ostamassa mainoksessa julistettiin: "Kari se vaan painaa".

Hippoksen Synergia-areena on SM-liigan pienin halli niin kapasiteetissa kuin muussakin tilavuudessa mitattuna. Tämä ja vuosittain toistuva vahva kausikorttien myynti takaavat suhteellisen hyvän tunnelman jopa syksyiseen arki-illan otteluun.

Lähellä kaukalon reunoja sijaitsevien yleensä 90-prosenttisesti täyttyvien katsomoiden aiheuttama pauhu on viime vuosina ollut kova pala purtavaksi vierasjoukkueille.

Allekirjoittanut päättää tämän kertaisen blogin tähän ja on ainakin jokseenkin tyytyväinen oman pelikirjansa kestävyyteen kirjoituksen aikana. Suunnitelmien mukaisesti viime blogiin verrattuna merkkimäärästä saatiin karsittua noin nelisenkymmentä prosenttia. Tästä on hyvä jatkaa kohti viidettä kolumnia - Ottelutapahtuman kehittäminen Synergia-areenalla.

Au revoir! (1 tunnin ja 39 minuutin ranskan kielen opintojen pohjalta)

III Talli - Hippoksen Synergia-areena

Helvetin Esikartano, Hippoksen Hornankattila - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ennen kuin paneudun yhtään tarkemmin Jyväskylän kiekkopyhättöön, valoitan pikaisesti omaa taustaani kirjoittajana.

Itseni ilmaiseminen niin suullisessa kuin kirjallisessa muodossa on aina viehättänyt minua. Suullisesti olen joutunut ja/tai päässyt pitämään juontoja sekä puheita eri tilaisuuksissa ja vapaa-ajallakin olen tuonut omat mielipiteeni vahvasti esille. Lapsuudessani lukeminen oli urheilun ohella minulle tärkeä harrastus ja olenkin sitä kautta saanut kattavan sanavaraston hyödynnettäväkseni.

Yläasteen äidinkielessä kunnostauduin kirjoittamalla koetilanteessa vedonlyönnin johdosta eroottisen novellin. Seurauksena oli vedonlyönnin voitto, kiitettettävä arvosana ja aineen alareunassa opettajan kommentti : "Johan oli värikästä kuvailua". Äidinkielen YO-esseistä kirjoitin kahdesti viittä vaille täydet pisteet, kokonaissaldon jääden kuitenkin molemmilla kerroilla kahden pisteen päähän Laudaturista.

Tällä hetkellä työskentelen Superpesiksellä mediatehtävissä, joten kokemusta urheilukirjoittamisestakin löytyy. Jos luet tätä virkettä, se tarkoittaa sitä, ettet ole vielä nukahtanut tai sulkenut selaimeltasi tätä välilehtä ja pääset itse varsinaisen tekstin pariin.

Valitettavava fakta jyväskyläläisestä hallikulttuurista on se, että Rautpohjankadun päädyn seisomakatsomon muuttaminen keskeltä istumapaikoiksi (hurrikaanikatsomoksi) tappoi tunnelmaa Hippokselta yhtä tehokkaasti kuin hurrikaanilauma vastustajan ylivoimia viime keväänä.

Tilannetta omalla ironisella tavallaan kuvasti se, että viime keväänä hallin samassa päässä olevat kaksi seisomakatsomoa "joutuivat" huutaamaan toisilleen Stadin Kingien tyyliin: "toinen puoli huutakaa meille". Vaikka katsomoiden välinen etäisyys on 50 metrin luokkaa, en meinannut kuulla rumpuryhmän puolelle toisen puolen huutoa. Vaikka äänen kuuleminen molempien ryhmien huutaessa samaan suuntaan eikä vastakkain on tietysti haastavampaa, on meillä keskisuomalaisilla vielä matkaa HIFK:n fanien tuottamaan pauhuun finaaleissa 2011: http://www.youtube.com/watch?v=DGSUAArEZQI  .

Tällä hetkellä otteluissa rumpuryhmän puoleinen seisomakatsomo on ainut osa hallia, josta lähtee ääntä. Hallin A-puolella sijaitseva katsomo taputtaa mukana, heiluttaa fanilippuja, esittelee Lahden Rami-, Kuningas Eric- ja muita kaksikeppisiä ja huutaa korkeintaan "toimihenkilöiden" voimin mukana. Hienoja kaksikeppisiä ovat pojat saaneet kyllä aikaiseksi - iso plussa siitä!

Tällä kaudella kyseinen katsomo on vakiintunut allekirjoittaneen seisomapaikaksi, sillä en jaksa joka peliin raahata korvatulppia mukaani pystyäkseni seisomaan rumpujen vieressä. Välissä oleva hurrikaanikatsomo estää järkevästi oman mukana huutamisen, sillä yksittäiset huudot, joita yritetään huutaa kaukaa isomman porukan tahdissa, kuulostavat usein harvaisen rumilta muiden katsojien korvissa. Olenkin keskittynyt tällä kaudella huutamaan satunnaisesti sponttaanisia kannustushuutoja suoraan pelaajille ja taputtamaan rytmien tahdissa.

Yksittäisistä huutojen rumuudesta hyvänä esimerkkinä on rumpuryhmän puoleisessa kulmakatsomossa asustava Eric Perrinin Game Worn-pelipaitaan sonnustautunut nainen. On hienoa, että ko. nainen elää tunteella mukana, mutta esimerkiksi Tuijan alivoimamaali-huudon käyttäminen on naurettavaa. Tarkoitus on kuitenkin varmasti hyvä. Keskisuomalaiseen fanikulttuuriin palaan kuitenkin hyvinkin yksityiskohtaisesti tulevissa blogeissani.

Valoisampaa pilkahdusta hallin tunnelmasta oli havaittavissa perjantaina 4.1 pelatussa Ilves-ottelussa. Ennen illan ottelua, JYP oli viiden ottelun tappioputkessa ja paikalle olikin vaivautunut siihen mennessä kauden toiseksi alhaisin kiekkoyleisö (3663). Silti tunnelma kilpaili kauden parhaimmasta paikan päällä seuraamieni otteluiden keskuudessa. Tuttu tunnelma alkoi hiljalleen palata Hippokselle.

Yleisö antoi pitkästä aikaa isolla kädellä tukea hurrikaanilaumalle, johtuen osittain käsittämättömistä tuomariratkaisuista. Raitapaidatkin saavat vielä oman osuutensa verbaalisesta hyväilystäni kevään aikana blogissani. Valitettavasti mainitsemani hyvä tunnelma oli loppujen lopuksi seuraavien pelien havaintojeni perusteella tietynlaista illuusiota.

Seuratessani pelin tuoksinnassa,tunnelman jo kohottua, muuta yleisöä havaitsin, että vain harvat oikeasti taputtivat. Tilavuudeltaan litroissa mitattuna minimaalisen kokoinen Synergia-areena antaa koollaan paljon anteeksi. Koko yleisön yhtyessä kannustukseen, meillä on potentiaalia nostaa vielä roimasti desibelejä Hippoksella ja tehdä siitä jälleen vastustajille täysin vastenmielinen paikka pelata.

Viimeiset neljä kautta SM-liigan parhaimpana kotijoukkueena tunnettu JYP on valahtanut täksi kaudeksi tavallisten kuolevaisten joukkoon. Viime aikojen otteet ovat olleet parempia, mutta alkukadesta esitykset Hippoksella olivat luvattoman huonoja. Voi niitä aikoja, kun Jyväskylän pienessä kaukalossa Pihlström ja Riska olivat ehtinyt jyrätä ensimmäisen 10 minuutin aikana puolet vastustajan pelaajista kaukalon päädystä läpi.

Seurajohdon kannalta nykyinen hallijärjestys on varmasti huomattavasti tuottoisampi. Jukka Seppänen kumppaneineen on kuitenkin viime kausina onnistunut sangen hyvin SM-liigan pienimmän hallin täyttämisessä. Yleisökeskiarvo on pyörinyt 90% ympärillä maksimikapsiteetista - kunnioitettava saavustus. Tällä kaudella vastaavaan Suomessa ovat pystyneet vain HIFK ja Kärpät. 

Kova prosentti kielii siitä, että isommalle hallillekin olisi varmasti käyttöä. Keski-Suomeen voisi soveltua noin 7000-7500 henkeä vetävä kiekkopyhättö, mutta nykyisessä taloustilanteessa sellaisesta on turha haaveilla. Tunnelman kannalta on toki parempi pelata 90% täydessä hallissa kuin puolityhjissä, yli 10 000 henkeä vetävissä, Hartwall- tai HK-areenoissa.

Kapasiteetti supistui hurrikaanikatsomon myötä 4618:sta 4500:een. Nykyisin istumapaikkoja on 3226 ja seisomaan mahtuu ainakin nimellisesti 1274 silmäparia. Etenkin viime keväänä vaikutti kuitenkin kovasti siltä, että nykyisellään seisomakatsomoihin myydään selkeästi todellista kapasiteettia enemmän lippuja.

Fanien silmiin JYPin kausikorttien hinnat ovat täyttä ryöstöä. Paikka seisomakatsomoon talveksi maksaa 250 euroa, mutta ollessasi opiskelija, maksat 30 "irtolipusta" noin 260 euroa. Tarkka hinta riippuu tammikuun tasauksen vastustajasta, sillä isot herrat ovat todenneet Kalpan, Kärppien, Jokereiden tai HIFK:n näkemisen olevan 2 euroa kalliimpaa verrattuna muihin liigajoukkueisiin.

Jos opiskelijana ehdit kauden 30:sta kotiottelusta vain 28:aan, tulee siis halvemmaksi ostaa joka kerta lippu erikseen. Vastaavasti Ilmalassa kausikortti opiskelijalle kustantaa 109 euroa, jolloin jo kauden yhdeksäs ottelu Hartwall Areenalla on narrilauman kannattajalle ilmainen. 

Tässä kohtaa on tietysti huomioitava, että JYP saa joka tapauksessa hallin lähes täyteen myytyä ottelussa kuin ottelussa, joten kausikorttien hinnat voidaankin pitää korkeana. Jokerit pystyy myös varmasti nettoamaan otteluiden aikaisella oheismyynillä JYPiä enemmän, joten liikkeelle halvemmat kausikortit ovat ymmärrettävissä. Käsittääkseni alhaiset hinnat ovat myös pyrkimys paremman tunnelman luomiseen, joten hatunnosto siitä Harkimo-Kekäläis -akselille.

Viime kausina JYP on pystynyt myymään lähes 70% istumapaikoista kausikortteina. Teoriassa hallin yleisömäärän nostaminen 90 prosentista 100:aan on hankalaa, sillä tarjolla on pääasiassa vain yksittäisiä istumapaikkoja katsomoiden alaosista tai mattimyöhäisille betonipilaripainotteisia näköaloja seisomakatsomoiden kulmista.

Oheisesta linkistä voit halutesessasi vertailla JYPin kausikorttien hintaa muiden SM-liigajoukkueiden vastaaviin: 

http://lefti.fi/sm-liiga/tpslla-halvin-kausikortti-bluesilla-kallein/

JYPillä kausikortti seisomaan maksaa tosiaan 250 euroa, eikä 120 euroa, kuten leftin sivusto väittää. Kymmennellä tusinalla euroja vain lapsi pääsee runkosarjan ajaksi Hippokselle. Halvimmillaan fanit pääsevät otteluihin Turussa, jossa kausipiletti maksaa vain 90 euroa TPS:n juhlavuoden, joka on muuten pelillisesti mennyt harvinaisen putkeen, kunniaksi.

Seuraavan ja samalla neljännen blogaukseni aihe keskittyy yksittäiseen ottelutapahtumaan Synergia-areenalla.

Nägemiseni!

Ohessa vielä linkki Pelicans-toimittajan viime keväänä tekemään videoraporttiin Synergia-areenasta: http://www.youtube.com/watch?v=g0mWJ61_zAc 

II Moottori käyntiin - kirjoittajan historia jääkiekon parissa

Austatud lugejad,

Allekirjoittaneen täytyy heti kättelyssä mainita, ettei omaa jääkiekkotaustaa pelaajana ole olemassa. Huikein saavutus luistimet jalassa löytyy keväältä 2008, kun toimin yläasteemme kaukalopallojoukkueen maalivahtina Espoon koulujen välisessä sarjassa. Kaulaamme ripustettiin lopputurnauksen jäljiltä pronssiset mitalit ja omani on jo moneen kertaan ehtinyt pölytty laatikon pohjalla. 2010 pääsiäisenä kuuluin myös kaukalopallo-ottelussa voittavaan osapuoleen pesäpallojoukkueemme virkistysviikonlopussa.

Suomeksi sanottuna jääkiekkotietämykseni perustuu pitkälti penkkiurheiluun ja "kirjatietouteen" kuin omakohtaisiin kokemuksiin kaukalossa. Kirjoituksieni persepektiivi tuleekin siis olemaan enemminkin katsomo- kuin jäänpinta-tasoa.

Ensimmäinen varsinainen kosketukseni jääkiekkoon ja SM-liigaan on joulukuulta 1999, ollessani seitsemän vanha. Paikallisen K-Marketin kauppias tarjosi kanta-asiakkailleen liput Blues-Pelicans -otteluun. Kotijoukkue johti vähän ennen viimeistä minuuttia 4-1 ja pussinokat olivat saaneet ainoan maalinsa alivoimalla. Silti lahtelaiset onnistuivat kampeamaan itsensä tasoihin ilman maalivahtia ja nappasivat kaiken kukkuraksi jatkoajalla tarjolla olleen lisäpisteen mukaansa Hämeeseen.

Seuraavana keväänä sain ihastella Leijonien otteita Pietarissa pelatuissa MM-kisoissa television ruudun välityksellä. Jukka Hentusen kaatuessa laukaistu maali Kanadan verkkoon pronssiottelussa innoitti tietysti minut ja muut naapuruston lapset kokeilemaan samaa pihapeleissä. Asfaltilla lämpimässä kevätsäässä t-padoissa pelatuiden otteluiden jälkeen laastareille oli kysyntää.

Ensimmäiset muistot JYPistä löytyvät vuodelta 2003. Olin jo aiemminkin käynyt keskisuomalaisten peleissä, sillä mummolani on Jyväskylässä ja pääsin syys-, joulu- ja hiihtolomilla Pappani tuttavan siivellä ilmaiseksi otteluihin. Tuona keväänä JYP johti puolivälieriä jo 3-1 Kärppiä vastaan, mutta niin vain loppui traktorista bensa. Taisi toisaalta tuohon aikaan toisaalta kyse olla painomusteesta ja/tai puutavarasta - ainakin, jos asiaa verrannollistaa vuosituhannen alun pääsponsoreihin, Kopijyvään ja Ouluxiin.

Seuraavana itsenäisyyspäivänä pelattiin JYPin 80-vuotisjuhlaottelu Bluesia vastaan. Peli itsessään päättyi tasan 2-2, mutta ottelusta jäi kirkkaimpana mieleen katsomoon lentänyt kiekko, jonka sain itselleni. Pikkumusta ei kuitenkaan suinkaan tipahtanut omaan syliini vaan muuan lähellä istuneen Hannu Aravirran rinnuksille. Valmentajalegenda antoi pelivälineen minulle muistoksi ja nimikirjoituksen ottelulehtiseen - riitti siinä kotona kerrottavaa.

*Korjaus*: Seuraamani ottelu olikin puhtaasti jääkiekkoon erikoistuneen JYPin 25-vuotisjuhlaottelu, joka pelattiin 15.02.2003. Jännä sattuma myös, että tuo seuraavana itsenäisyyspäivänä pelattu ottelu päättyi 2-2 Bluesia vastaan. Aravirran läsnäololle löytyy myös parempi syy, sillä tuohon aikaan hän vielä oli maajoukkueen päävalmentaja.

Tämän jälkeen seurasikin historiassa muutama vuosi, joista ei JYPin osalta ole kauheasti jälkipolville kerrottavaa. Kausi 2007-2008 antoi kuitenkin uskoa paremmasta. Kova kolaus itselleni oli Sinuhe Wallinheimon myynti kesken kauden ruplakaukaloihin. Sinkku oli ollut siihen saakka kautta minunkin luottovahtini – liigapörssissä. 

Kauden aikana tuli Espoosta käsin käytyä kahdesti Ilmalassa seuraamassa, kun hurrikaaniryhmä pöllytti Jokereita. Keväällä kuitenkin tuli noutaja Tampereen kirvesrintojen muodossa. Katkerana jouduin kotisohvalta seuraamaan, kun kesäloma koitti jo maaliskuussa. Vielä ei ollut JYPin kevät.

Syksyllä muutin turvallisen kehä 3:n sisältä Etelä-Pohjanmaalle pesäpallon perässä, perheeni suunnatessa samalla Jyväskylään. Ensi kertaa itselläni oli todellisuudessa mahdollisuus päästä katsomaan JYPin pelejä lähes säännöllisesti. Ja mikäs siinä oli katsoessa, kun peli kulki. Uusitun hallin käytävillä raikasi pelin jälkeen aikanaan c-kasetille nauhoitettu "JYP On Rautaa" ja kotiottelut olivat helmikuun puolesta välistä alkaen loppuunmyytyjä.

Tammikuulle osunut tappioputki koetteli hetkellisesti allekirjoittaneen uskoa ja päätin hurrikaanilauman vaeltaessa syvissä vesissä lupautua värjäämään tukkani blondiksi, jos Kanada-malja sinä keväänä Jyväskylään päätyisi. Robottikiekoksi mediassa leimattu keskisuomalaisten pelitapa tuotti kuitenkin ensimmäisen runkosarjan voiton Jyväskylään 17 vuoteen. 

Allekirjoittaneen sydän jätti kylläkin muutaman lyönnin välistä Kalpan noustessa 4-0 -tilanteesta jo 4-5 -johtoon runkosarjan viimeisillä kierroksilla pelatussa ottelussa. JYP-tasoitus syntyi kuitenkin onneksi peräti yhdeksän sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä ja kaksi pistettä jäi Suomen Ateenaan Jani Tuppuraisen suorituksella voittomaalikilpailussa. 

Pudotuspelit olivatkin sitten hurrikaanilauman näytöstä. Elämäni ensimmäinen fanimatka vei minut välierissä Savon sydämeen, jossa paikallisista keltamustista pelureista ei kuitenkaan ollut vastusta. Seuraavalla viikolla pääsin osallistumaan seurahistorian kolmannen finaalipaikan varmistamiseen täpötäydellä Synergia-areenalla, jossa tunnelma oli ottelun aikana ja etenkin päätyttyä sanoinkuvailematon. 

Finaaleissa vastaan asettui kuusi kevättä aikaisemmin tylysti hurrikaanilauman pudotuspelitaipaleen katkaissut Kärpät. Finaalisarja oli edennyt lupaavasti jo 3-0 -tilanteeseen JYPin eduksi enkä voinut olla lähtemättä Raksilaan toistamiseen. JYPin siirryttyä toisen erän alussa Ossi Louhivaaran alivoimahäkillä jo kolmen maalin johtoon, mestaruuden pystyi lähes maistamaan. 

Toisen erän loppussa Kärpät nousi kuitenkin jo maalin päähän ja vuorossa oli elämäni pisimmältä tuntunut kaksikymmen minuuttinen. Jari Jääskeläinen kuitenkin päästi 8 bussilastin voimin Ouluun tulleen JYPin fanikatsomon ja joukkueensa piinasta - mestaruusjuhlat saattoivat alkaa. Jos Kalpa-sarjan voittaminen oli ollut sanoinkuvailematonta, seurahistorian ensimmäinen mestaruus paikan päällä seurattuna oli täysin käsittämätöntä. Ensi kertaa joukkue, jota kannatin, pärjäsi. 

Mestaruus aiheutti siis allekirjoittaneelle hiusten värjäyksen, mutta myös myöhästymisen lukion pitkän matematiikan vektori-kurssilta. Jälkimmäisen seurauksista kärsitään vieläkin. Saman vuoden marraskuussa muutin ensimmäistä kertaa elämässäni Jyväskylään – hurrikaanisydän oli löytänyt kotiin. Uskon olleeni yksi harvoista "etäjypeistä" siihen mennessä, jos mukaan lasketaan vain aiemmin Jyväskylässä asumattomat JYP-fanit.

Pettymykseen ja samalla pronssiin päättyneellä kaudella en kuitenkaan ehtinyt peleissä kamalasti ravamaan tiiviin harjoitusrytmini takia, vaikka Jyväskylässä vihdoin asuinkin. Kaudesta ei kauheasti muuta ole jäänyt muistiin kuin Sami Vatasen nousu puskista liigatasolle ja Senaattori Wallinheimon jäähyväiseksi jääkiekkokaukaloille pelaama nollapeli pronssiottelussa.

2010-11 kaudella pääsin seuraamaan kausikortin turvin tilastojen valossa SM-liigahistorian huikeinta kotikaukalossa pelattua jääkiekkoa. Kauteen mahtui runkosarjassa vain kaksi tappiota kotona. Mestaruus tuntui karkaaminen tuntui kulminoituvan Vatasen loukkaantumiseen, mutta mieltä piristi Leijonien kultainen kevät Bratislavassa. "Poika Saunoo" olisi kyllä ehdottomasti kuullostanut paremmalta JYPin kuin HIFK:n mestaruusjuhlissa.

2011-12 kausi meni pitkälti varusmiespalvelusta suorittaessa ja Puolustusvoimien byrokratian takia jäi ratkeiseva finaali vain radiosta kuunneltavaksi. Muut Hippoksella pelatut playoff-ottelut pääsin onneksi seuraamaan paikan päältä ja ehdin käymään yrittämässä Narrien pudotusta suoraan neljännessä välierässä Ilmalassa, tuloksetta. Tällä kertaa Vatasenkaan loukkaantuminen ei estäny seurahistorian toista mestaruutta.

Tällä hetkellä opintojen takia seuraan suurimman osan peleistä kiekkoradion välityksellä Suomenlahden toiselta rannalta, Tallinnasta käsin, mutta se ei ole menoa haitannut. Keski-Suomeen eksyessäni olen aina peleihin pyrkinyt pääsemään. Vaikka JYPin menestys onkin kuluvalla kaudella ollut vaatimattomampaa kuin mihin viime vuosina on päässyt tottumaan, olen seurannut hurrikaanilauman otteita tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Edes muutto toiseen maahan ei ole estänyt sitä.

Etäjypi igen.

I Avain virtalukkoon - blogin avaus

Arvoisat lukijat,

Edessänne on uuden Hurrikaaniblogin ensimmäinen teksti. Tarkoituksenani on aloittaa säännöllinen kirjoittaminen jääkiekosta, kuitenkin keskittyen lähinnä JYPiin. Kevään mittaan suunnitelmissani on julkaista enemmän tai vähemmän punamustavalkoisten lasien takaa naputeltuja artikkeleita kerran tai kahdesti viikossa.

Ensimmäisen viikon aikana blogiini tulee kuitenkin ilmestymään todennäköisesti kolmekin tekstiä. Blogin jatko tämän kevään ja kauden jälkeen riippuu monesta tekijästä. Siihen vaikuttavat niin teiltä saamani palaute, polttavien aiheuden ilmaantuminen jääkiekkotaivaalle kuin allekirjoittaneen motivaatio ja aikataulu. Lusikkansa soppaan tuovat myös varmasti runosuoneni sykkimisherkkyys ja muusien löytyminen.

Kirjoitelmani tulevat sisältää värikkäitä kielikuvia, monipuolista sanastoa ja voimakkaita kärjistyksiä. Kaikkea kirjoittamaani ei siis aina tule ottaa aivan kirjaimellisesti vaan ajoittain on kyettävä lukemaan myös niiden kuuluisien rivien väleistä. Allekirjoittanut sanoutuu jo tässä vaiheessa vapaaksi kaikista reaktioista, joita blogin lukeminen tulee lukijoissa mahdollisesti aiheuttamaan.

Tarkoituksenani on käsitellä tulevan kevään aikana muun muassa seuraavia aiheita:

• Hippoksen Synergia-areena - halli itsessään ja yksittäinen ottelutapahtuma 
• JYPin fanitoiminta
• JYPin imago
• JYPin pelitapa ja tulevaisuus
• JYP organisaationa ja Akatemian rooli osana sitä
• Tuomaritoiminta
• Analyysejä JYPin otteista ja otteluista (otteluraporteissa kerrotaan, miten otteluissa kävi - tarkoitukseni on nostaa sellaisia asioita esiin, jotka eivät kyseistä raporteista ilmene ja jotka ovat pistäneet omaan silmääni.9

Jos kävisi niin hullusti, että joku oikeasti haluaisi kuulla ajatuksiani muistakin aiheista, voi minuun vapaasti ottaa yhteyttä. Kaikenlainen palaute, niin negatiivinen kuin positiivinenkin, on lämpimästi tervetullutta - jopa suotavaa. Osa kirjoittamista asioistani on sellaisia, joita ei välttämättä ole uskallettu tai haluttu sanoa ääneen. Toisaalta juuri tuo asioista vaikeneminen on suuri syy blogini syntymiselle.